Asukkaille

Moni jouluperinteeksi mielletty asia on itse asiassa liittynyt osaksi joulun viettoa aika äskettäin. Vanhinta ovat itse joulun vietto, valon osuus osana joulun tunnelmaa ja sanomaa sekä notkuvat ruokapöydät.

Helsingin kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen on perehtynyt mm. joulun kehittymiseen. Jäppinen kertoo suomalaisen joulun olevan jatkumoa jo pakanallisella ajalla vietetylle kekrijuhlalle. Kekrinä syötiin ja juotiin hyvin, jotta turvattaisiin myös tuleva sato. Kristillinen joulu istutettiin monen muun kirkollisen pyhän tapaan jatkumoksi vanhalle pakanalliselle juhlalle, johon sisältyi jo valmiiksi uskonnollista latausta.

Nykyjoululla ikää noin sata vuotta

– Nykyisen oloinen joulu on noin sata vuotta vanha. Perhearvojen korostuminen jouluna alkoi jo 1800-luvulla porvariston piirissä ja levisi joka kodin juhlatapoihin viime vuosisadan alussa. Nykyinen joulunviettokulttuuri on levinnyt lehtien, kirjallisuuden, postikorttien yms. välityksellä, Jere Jäppinen tiivistää.

– Perhearvot, herätysliikkeet ja raittiusliike toivat pakettiin runsasta alkoholinkäyttöä tuomitsevan asenteen. Aiemmin jouluolut oli tärkeä osa pyhiä ja jouluna liikkui humalassa remuavia nuorten miesten joukkoja, joissa oli oikeaa pukkia muistuttava ja lapsia pelottava hahmo, hän toteaa.

Kansakoulut muuttivat myös kuusiperinnettä

– Esimerkiksi pieni pöytäkuusi on kuulunut Suomessa joulunseutuun jo 1830-luvulla, mutta kuusi ja joulupukki tulivat nykyistä muistuttavaksi osaksi kaikkien kotien joulua vasta kansakoulujen myötä 1800–1900-lukujen vaihteessa. Joulukadut ja sähköiset jouluvalot tulivat Suomeen 1930-luvulla. Adventtikalentereista tuli osa jouluamme partiolaisten alettua myydä niitä 1940-luvun lopulla. Joulupukin punainen asu ”valtasi” Suomen 1970-luvulla. Sitä ennen pukilla oli nurin käännetty turkki tai talvitakki, Jäppinen kuvaa elementtien kerrostumista.

Jäppinen ei näe Suomessa mitään pitkää selkeää yhtenäistä jouluperinnettä. Sen vuoksi joulua voi viettää hänen mielestään yhtä hyvin joko omien tai perheen tai suvun tai oletetun yleisen perinteen tapoja noudattaen tai niistä poiketen.

– Joillekin hyvä ruoka kaikkia joulun perinneruoiksi koettuja syömisiä välttäen on oikea tapa viettää joulua, toiset pakenevat joulua jonnekin aurinkorannoille, jotkut käyttävät isovanhemmilta perittyjä joulukoristeita ja eläviä kynttilöitä, osalla on vilkkuvat ulkovalot ja aina uudet koristeet. Yksi tapa viettää joulua ei ole toista oikeampi, Jäppinen toteaa.

Vielä 200 vuotta sitten joulu ei erottunut muista juhlista

Esimerkiksi joulurauha oli vuosisatoja lakiin perustuva olotila, mutta nykyisin joulua saa jo viettää ravintolassakin. Joulukirkon osuus on samaten muuttunut aikojen myötä. Vanhassa maatalousyhteiskunnassa kirkkaasti kynttilöillä valaistu kirkko oli pärevalojen varassa hajallaan maaseudulla eläville ihmisille liki ihmeen omainen kokemus. Yhteiskunnan maallistuessa yhä useampi on kuitenkin jättänyt joulukirkon väliin jo 1800-luvun jälkipuolelta lähtien.

– Vielä 200 vuotta sitten joulu oli juhlana vain yksi monien joukossa. Sitten porvarispiireissä nousivat perhearvot ja joulu kotona perhepiirissä alkoi syrjäyttää kyläilyn, tanssiaiset ja isot yhteiset juhlat joulunvietossa.

Joululahjoja on annettu Suomen kaupungeissa jo yli 300 vuotta sitten. Vanhimman tavan mukaan lahjat nakattiin ovesta sisään, eikä ketään näkynyt. Lahjoja tuovaan satuhahmoon, joka periytyy pyhästä Nikolaus-piispasta, tutustuttiin 1800-luvulla. Piispan olemuksesta ovat peräisin joulupukin pitkä parta, hiippalakki, sauva ja nutun punainen väri.

– Eurooppalainen Pyhä Nikolaus toi lahjoja hyville ja oli hiukan ankarana hahmona osa kasvatusta, amerikkalainen Santa Claus taas kehittyi mm. kaupallisista lähtökohdista iloiseksi lapsenomaiseksi lahjojen tuojaksi. Suomessa nämä vaikutteet muokkasivat perinteisen Joulupukin olemusta, jonka paikallista identiteettiä vahvisti radion Markus-setä sijoittamalla hänen kotinsa Suomen Lappiin. Suomalainen Joulupukki tulee koteihin aattona, kun esimerkiksi anglosaksisissa maissa Santa Claus käy kodeissa salaa yöllä ja lahjat saa jouluaamuna, Jere Jäppinen kertoo.

Ruoka- ja koristeperinne osin vanhaa ja osin keksittyä

Joulun ruoat ja koristeet periytyvät osin kaukaakin. Lipeäkala esimerkiksi liittyi alkujaan katolisen ajan joulunaluspaastoon, jolloin ei saanut syödä lihaa. Liha, joululeipä ja kaikenlainen runsas syöminen taas on ollut jo sitäkin ennen osa tulevan vuoden menestystä turvaavia rituaaleja, johon kuului myös tonttujen, haltijoiden ja vainajien ruokkiminen mm. jättämällä ruokaa yöksi pöydille.

– Suomen itsenäistyttyä haluttiin löytää aitosuomalaisessa hengessä kipeästi omia perinteitä. Tällöin esimerkiksi tuomaanristi, jollaisia oli vanhastaan tehty vain tukevan ruotsinkielisessä Korppoossa, sekä Länsi-Suomessa eri juhlissa kaikenlaisilla helykoristeilla varustettuna käytetty himmeli määriteltiin vanhoiksi suomalaisiksi joulukoristeiksi. Lisäksi himmelin ulkoasu pelkistettiin sotien välisen ajan muotoihanteisiin sopivaksi. Muun muassa Martat ja Kotiliesi-lehti levittivät sitten hyvin paljolti talonpoikaisesta elämästä poimittua tietoa siitä, millainen on kunnon suomalainen joulu. Talonpojat tapoineen koettiin aidoimmin suomalaisiksi, Jere Jäppinen kertoo naurahtaen perinteidemme taustoja.

– Perinnettä on se, mikä perinteeksi katsotaan. Esimerkiksi joulutähti kuusen latvassa on nyt vakioratkaisu, mutta vielä 1800-luvun lopulla moni laittoi kuusensa nokkaan enkelin. Joulukorttiperinne on syntynyt 1800-luvun lopulla, jolloin myös ruotsalainen korttitaiteilija Jenny Nyström määritteli miltä joulutonttu näyttää käyttäen mallinaan kuvauksia keskiaikaisista ruotsalaisista talonpojista. Nykyinen tonttumme käyttää siis samanlaista vaatetusta kuin talonpoikamme joskus 500 – 600 vuotta sitten, Jere Jäppinen paljastaa.

Helsinkiläisten oma museo

Helsingin kaupunginmuseo tallentaa ja vaalii pääkaupungin henkistä ja aineellista perintöä ja kulttuuriympäristöä. Museon päärakennus on Senaatin- ja Kauppatorin välissä Sofiankatu 4:ssä.  Lisäksi museolla on kuusi muuta toimipaikkaa. Museon näyttelyihin on vapaa pääsy.

Museo tarjoaa joulukuussa seuraavanlaista nähtävää:
– ”Enemmän funkista, Reino!” – Design Helsinki-elokuvissa Sofiankatu 4:ssä
– Lasten kaupunki, historiaa koko perheelle, Sederholmin talo Aleksanterinkatu 18:ssa
– Made in Helsinki 1700 – 2012, Hakasalmen huvila Finlandia-talon ja Musiikkitalon välissä
– Joulutunnelmaa 1800-luvun porvariskodissa, Ruiskumestarin talo Kristianinkatu 12:ssa
– Sisustustyylejä Tyylikästä-näyttely, Tuomarinkylän kartanomuseo Tuomarinkyläntie 7:ssä
– Ratikoiden historiaa, Ratikkamuseo Töölönkatu 51 A.ssa
– Työväenasuntomuseo Kirstinkuja 4:ssä avataan taas 10.5.2013.

Joululahjoja alkoi olla 1960-luvun helsinkiläiskodeissa jo ihan runsaasti. Pekka Mäki sai jouluna 1966 lahjaksi mm. sylissään olevan nallen. – Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Ritva Mäki.